It's all London, baby!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

...eli hieman pidennetty versio perinteisestä kuva tunnissa -postauksesta.



Aamusta kävin suihkussa ja sen jälkeen katselin hieman tv:tä (ohjelma voisi olla vaikka... Everwood?) 



Sen jälkeen suunnistettiin sitten kohti metroasemaa (tai oikeastaan syötiin kyllä aamiaista ensin, siitä ei vain ole kuvaa). Mutta tässä kuva yhdestä Kensingtonissa sijaitsevasta talosta.



Tässä välissä tapahtui aivopieru, kellonajan kuuluisi olla 10:58 (kameran kello oli Suomen ajassa). Mutta anygays, saavuimme siis metrolla Victoria Stationille.



Ja sama vika tässäkin, 11:13 olisi oikea vaihtoehto. Tallustettiin BPR:ää ja tällaisenkin ohi mentiin. Sisälle ei menty, kun ei oikein huvittanut jonottaa ihan vain siksi, että pääsisi edes sisään. Aika montaa muuta näköjään huvitti.



Ja jälleen, 11:21, yritettiin vähän nähdä jotain noiden päiden yli. Ei oikein nähty, mä en ainakaan. Musiikki kyllä kuului hyvin.



Rrrawr! Leijona, edelleen Buckinghamin palatsilta.



Big Ben ja vähän pienempi minä.



Rrawr! Päivän toinen leijona, the South Bank Lion.



Tällaistakin tuli nähtyä.



Rrawr! Päivän kolmas leijona, Oliver Cromwellin lemmikki.



Rrawr! Ja vielä neljäs, tämä taisi olla parlamenttitalon vartija. 



Matkusteltiin vähän lisää metrolla... 



...ja saavuttiin vihdoinkin Piccadilly Circusille.



Istuskeltiin siinä suihkulähteellä, ja ympärillä pyöri muutama tuollainen partaheppu, jotka kuvasivat ilmeisesti jotain musiikkivideota. Kyseessä taisi olla Los Escarabajos.



Hard Rock Cafe! Tässä vaiheessa odoteltiin vielä baarin puolella.



Vihdoin ja viimein saimme pöydän, ja saatiin syötyäkin vähän. Kuvassa tosin on ruokajuomani (alkoholiton sellainen), joka olikin aika jännää tavaraa. Juustohampurilainen oli todellakin kokeilemisen arvoinen, ja asiakaspalvelu ihan maailman parasta! Tänne on pakko päästä uudelleenkin.



Tallusteltiin Oxford Streetiä.



Sitä samaa edelleen. Sinänsä kivan näköisiä hedelmiä ja muita, mutta enpä tiedä onko ne niin kivoja kun ne on noin vaan esillä tuossa kadulla (pakokaasua ja muita jänniä juttuja). Mutta näytti ainakin hyvältä.



Ja vieläkin Oxford Streetillä! Tässä vaiheessa tosin olimme jo suunnistamassa metroasemalle ja sitä myöten hotellillemme.



Käytiin hotellilla vähän kampaamassa naamaa, ja lähdettiin kokeilemaan paikallista. Kuva matkalta, taustalla Shepherd's Bushin metroasema ja Westfield-ostoskeskus.



Ja loppuilta menikin sitten Belushi's -nimisen baarin juomia maistellessa. Eli oikeastaan kuivaan siideriin totuttelussa, aikuiset kun kuulemma juo vaan sitä. Minusta ei siis taida ihan heti tulla aikuista.

moi taas.

tiistai 25. elokuuta 2009

moi taas.

Sain tänään niin kivan lahjan, että oli pakko ottaa kuva siitä! Toivottavasti asianosaista ei haittaa :)

Eli ihana pieni kirjanmerkki, jossa on suloinen sudenkorento. Korun on tehnyt Milla, ja se muistutti minua jollain tavalla kovasti kesällä 2006 tutultani Rachaelilta saamastani korusta, joten päätin kuvata senkin:

Olen yrittänyt nyt elokuussa kunnostautua myös lukemisen saralla.

Tällainen kolmikko tarttui kirjastosta viimeksi mukaani. Olen loppusuoralla Chasing Harry Winstonissa, ja vaikka aivottoman chick litin lukeminen taitaa kuulostaa tosi epähienolta ja älykkäältä, tunnustan mielihyvin, että olen nauttinut jokaisesta sivusta. Erityisesti englanninkielinen chick lit on mitä parhainta rentoutuslukemista, ja säätää silti samalla kivasti aivoja myös sille englanti-taajuudelle, joka on vähän viime aikoina päässyt hukkumaan.

Näin vähän aikaa sitten myös sateenkaaren, mutten saanut kovin kummoista kuvaa siitä.

Kävin kirpputorillakin! Löysin maailman näteimmän teepurkin - kuva ei todellakaan tee oikeutta sille! - ja nyt pohdinkin, raaskisinko ostaa Lontoosta sille pari kaveria.

Sarjaan kuuluu kolme eri väristä purkkia, ja olisi hienoa saada kaikki, täältä löytyvät muutkin vaihtoehdot. Luultavasti aion vain yrittää metsästää loppujakin kirpparilta, ja tietysti otan myös vastaan lahjoituksia, jos sellaisia vain sattuu vastaan :)

Ja mitäs vielä... Nautin eilen myös hieman pappahamsterini seurasta.

Siivosin sen terraarion ja laitoin sille oikein extrapaljon kaiveltavaa, nyt on silläkin kivaa. Leikkelin myös vähän sen kynsiä - sujui yllättävän kivuttomasti - ja puristelin sen myös läpi kauttaaltaan kasvainten pelossa. Mitään ei kuitenkaan tuntunut, ja pappis on vielä niin hyvässä kunnossa ja täynnä energiaa, että se elää toivottavasti vielä ainakin 2v. synttäreihinsä asti.

Tällaista tänään. Nyt syöksyn suihkuun ja sen jälkeen pakkaan loputkin tavarat laukkuun. Vähän meinaa jo jännittää... :)

moi.

maanantai 24. elokuuta 2009

moi.

huomenna lennän lontooseen. (aivoni haluaisivat kirjoittaa lontoohon. argh.)

ensi viikolla menen kouluun. vihdoinkin.

haluaisin nähdä tulevan lukujärjestykseni heti nyt. muut koulutusohjelmat (en tiedä, eivät ehkä kaikki) ovat jo saaneet omansa. mutta eihän muotoilu vielä, tietenkään, ehei. vaikka puhe oli elokuun lopusta (elokuu loppuu viikon päästä!), niin, no, en tiedä jaksanko uskoa siihen.

olen nykyään koukussa facebookin farmvilleen.

syön suklaavanukasta jossa on kermavaahtoa päällä.

kiitos ja anteeksi.

t. väsynyt minä

ps. tämä on 101. postaus tähän blogiin.

rahaton, rahattomampi, minä

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Vähän on pieni kuva, toivottavasti siitä saa silti selvää! Sinne menevätkin sitten rahani lähes viimeistä kolikkoa myöten, mutta toivottavasti saan vastaavasti paljon upeita kokemuksia (ja ehkä vähän sitä materiaakin ;D) rahojeni vastineeksi.

Rakasta minua, kuiskaan hiljaa, sillä minulla on vain tämä likainen parketti

torstai 16. heinäkuuta 2009

Elämässäni on tuskin juuri muuta kuin ruoka... Ruoka ja työ. Ja kun yhdistetään ruoka ja työ (tai no, työkaverilta saadut vinkit), syntyy mitäs muutakaan kuin pannukakkuja!

Amerikkalaiset pannukakut (parisenkymmentä kipaletta) 

- 4 dl jauhoja  
- 3 rkl sokeria  
- 1 rkl leivinjauhetta  
- ½ tl suolaa  
- 2 tl vanilliinisokeria

- 3 - 4 dl maitoa  
- 2 munaa  
- 3 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta (esim. Flora Culinesse) tai 1 rkl sulatettua voita ja 2 rkl ruokaöljyä  

1. Yhdistä kuivat aineet,  sekoita.

2. Lisää maito, voi, öljy ja munat. Sekoita, mutta älä vatkaa liikaa, ettei jauhojen gluteeni muodosta taikinaan sitkoa. Toisaalta, jos käytät gluteenittomia jauhoja kuten minä,  kannattaa ehkä siivilöidä jauhot maidon joukkoon, jos haluaa välttää jauhopaakut. Ne eivät kyllä toisaalta kovinkaan häiritse, ovat lähes mahdottomia huomata valmiissa pannareissa.

3. Paista pannulla noin kauhallinen taikinaa kerralla. Aloita paistaminen kuumimmalla lämpötilalla, ja pannun lämmettyä laske lämpötilaa noin puoleen lieden tehosta (itse laitan ensin levyn kuutoselle, annan pannun lämmetä ja käännän sitten kolmoselle, josta välillä neloselle ja takaisin kolmoselle, riippuen pannukakkujen väristä). Kaada taikina pannulle spiraalimaisena nauhana, jolloin pannukakusta tulee tasaisen paksu.

4. Odota, kunnes taikina alkaa kuplia - voit myös kurkistaa ja tarkistaa toisen puolen värin - käännä, ja paista hetki myös toiselta puolelta.

Ja sitten vähän muuta elämää. Tai no, elämää ja elämää, tätä se niin kutsuttu elämä nykyään on:

Aamutaivas 14.07. kello 04:43. Kuten kuvasta ehkä saattaa huomata, se on otettu keskustassa parkkipaikalla. Olen siis kahtakymmentä minuuttia aiemmin noussut sängystä, sitten kiskonut vaatteet niskaan, hypännyt auton rattiin ja saapunut parkkipaikalle.


Taidokkaasti ruutuun peruutettu auto. Onhan? Tiedän, se on kaikkea muuta kuin keskellä ruutua, mutta suorassa ainakin! Olen hävyttömän huono peruuttamaan parkkiruutuun - ja ajamaan auton taskuparkkiin - joten tämä on jo lähes loistava suoritus. Olen ottanut tavakseni harjoitella auton pakittamista ruutuun kiireettöminä työaamuina, jolloin parkkipaikalla ei ole (yleensä) ketään todistamassa törttöilyäni. Toistaiseksi olen saanut harjoitella rauhassa ja kokenut onnistumiseniloakin.


Näkymä työmatkalta, siltä jalankuljettavalta osuudelta siis. Tästä tallustan lähes joka päivä kaksi kertaa... Ellen sitten satu erehtymään käymään kaupassa, jolloin saatan kiertää korttelin verran etelämmästä. Tämä on kuitenkin varsin suora tie työpaikalleni, kunhan vain saan auton parkkipaikalla oikeaan rakoon, voin kävellä vain suoraan, suoraan ja suoraan ja olen perillä.

Tänään oli kuudes päivä putkeen töitä. Vielä on jäljellä kaksi... Ja siinä on melkein kaksi liikaa. Jalkojani särkee, oikea ranteeni on kipeä ja etenkin oikean käteni sormien nivelet ovat jotenkin kovin jäykät. Ei kiva. Tähän kun yhdistetään vielä neljän tunnin yöunet kahtena edellisenä yönä, kymmenen ja kahdeksan tunnin työpäivät kahtena edellisenä päivänä sekä epäsäännöllinen, huono ruokavalio, ei liene ihme, että toivoisin tämän jo loppuvan. Haluaisin vain kaatua sänkyyn ja nukkua välittämättä siitä, että aamulla tarvitsee herätä johonkin tiettyyn aikaan. Herään arkena 04:25, viikonloppuna 06:15 tai 07:15... Se on vähän liian aikaisin. Tai, ei muuten, mutta aikaisesta herätyksestä huolimatta en oikein osaa mennä ajoissa nukkumaan. Silloin se on kyllä vähän liian aikaisin. Nyt tosin väsyttää siihen malliin, että toivottavasti olen unessa seuraavan vartin sisään, kunhan saan koneen kiinni ja hampaat pestyä. Vielä yksi rutistus huomenna, sen jälkeen tuo pari tuntia myöhäisempi herätys tuntuu suorastaan ruhtinaalliselta. Jei.

aaaaaaaaa!!!

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Fiksu otsikko, fiksuja juttuja!

1. Töitä. Aloitan lauantaina 4h vuorolla, tutustun paikkoihin että tiedän missä mikäkin vispilä ja kauha majailee, sunnuntaina sitten oikein tulikoe, sadan hengen aamiainen :)

2. Koirajuttuja. Kävin äsken tutustumassa pariin karvakuonoon, joiden kanssa vietänkin sitten pari viikkoa, 29.6. - 11.7. Oikein mukavia karvakuonoja ja kiva asunto, ihan luksusta päästä pariksi viikoksi pois kotoa omaan rauhaan.

3. Kesä! Skootteri! Ilma on niiiiiiiiiin ihana! Skootterikin on ihana! Onhan se muutenkin, mutta äsken juuri huristelin skootterilla kotiin ja näin lämpimällä kelillä oli kerrankin vain miellyttävän viileä ajomatka, ei jäätävän kylmä kuten yleensä.

4. Materialismionnellisuus. Vaikka olenkin rahaton, tilasin eilen H&M:n outletistä kaksi toppia, kaksi neuletakkia ja liivin. Postiennakon postikulut, 8€, kyllä vähän nakertavat, mutta kun koko komeuden hinnaksi tulee 30,50€ niin kai se on vain nieltävä... Eihän se sitten kuitenkaan ole kuin noin 6€ / vaatekappale, eli edullista.

5. Kaikki. Eilen vitutti, tänään ei yhtään! On vaan niin hyvä ilma ja kaikki tuntuu menevän putkeen ja on niin kivaa :) Sain Survival Guidenkin viimein korjattua ja vien sen tänään muistitikulla painoon ja that's it! Samalla reissulla aion käydä ostamassa pari paitaa töitä varten ja kysymässä, olisiko joku ystävällinen henkilö vienyt kadottamani avaimet poliisiasemalle. Jätskilläkin voisi käydä, täällä on keskustassa yksi aivan ihan kioski, josta saa hurjan isoja palloja edullisesti :)

selittelijät eivät voita, voittajat eivät selitä.

maanantai 22. kesäkuuta 2009

Eksyin tänään kirjastoon. Tai siis, en eksynyt, sana merkitsee tässä yhteydessä ehkä enemmän sitä, että ajauduin sinne sen kummemmin suunnittelematta, se vain tuli lenkillä vastaan ja päätin pistäytyä sisään. Sen verran olin tosin uhrannut ajatukselle aikaa jo kotona, että otin repun mukaan, jos vaikka löytäisin jotain lukemista. Olipa outoa pitää reppua selässä! Siitä on varmasti ainakin kaksi, kolme vuotta, kun olen viimeksi käyttänyt reppua, joskus lukiossa se taisi olla. Reppu kuitenkin osoittautui mitä kätevimmäksi kapineeksi pyöräillessä, joten muistan ehkä jatkossa kaivaa sen useammin kaapista.

Kirjastossa minuun iskee usein ahdistus. Menen sisään, kiertelen uutuushyllyjä, käyn vilkaisemassa novellihyllyä, ajaudun käsityöhyllyn kautta urheilupuolelle. Etsin karatekirjaa, tarjonta ei miellyttänyt, lähdin ajelehtimaan kohti kaunokirjallista puolta... Ja lopulta löysinkin kaksi kirjaa, Madeleine Hessérusin Paljain jaloin ja Mirjami Hietalan Korkeat huoneet. Ensimmäinen kiinnitti huomioni, koska siinä oli kivan näköinen selkä, ja toisen otin ihan vain siksi, että se oli ensimmäisen vieressä :P Mahtavaa.

Minulla on kyllä jossain koneelle tallennettuna jokin "100 kirjaa jotka jokaisen pitäisi lukea" -tyyppinen listaus. Täytyisi etsiä ja tulostaa se, helpottuisivat nämä kirjastokäynnitkin. Aina välillä onnistun löytämään hyviä kirjoja ihan randomilla, mutta ei sekään aina toimi.

Taidan saada töitäkin. Ystäväni on töissä eräässä kaupungin hotellissa, ja hän oli suositellut minua sinne keittiö- ja kerrosapulaiseksi, kun näin sesonkina on kovasti kiirettä. Nyt juttelimme asiasta, ja minua tarvittaisiin kuulemma jo tänä viikonloppuna... Hotellista ei kyllä vielä ole otettu yhteyttä, mutta onhan tässä vielä muutama päivä aikaa. Olisi kyllä niin hienoa päästä töihin! Olisi vihdoin vähän rahaa ostaakin jotain.

Löysin tänään kivan asunnonkin, 46,5 neliöinen yksiö ja vuokra oli jossain 350 € tienoilla. En sitten tiedä, onko se ihan törkeän huonokuntoinen, mutta edullinen se ainakin on! Ei sillä, että minun kannattaisi edes haaveilla tuosta, mutta jos olisin saanut kesätöitä, voisin ehkä jo harkita asiaa. Harmi, etten saanut. Ehkä syksyllä sitten.

Ällöttävää

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Mikä ihme tonnikalassa oikein on? Minun teki oikein mieli tonnikalaa (pitäisi opetella syömään sitä, tarvitsisin enemmän proteiinia) ja teinkin leivän, jossa oli alla siivu Realia, päällä 1/3 tonnikalapurkista (tonnikalaa vedessä) ja päällä pari siivua Edamia. Vaikka vähän epäilyttikin, niin oli kyllä hyvää! Nyt, ehkä vartti tuon leivän syömisen jälkeen, haistoin tonnikalan tuoksun sormissani ja olen lähes valmis oksentamaan, niin ällöttävältä se tuoksuu. Miksi?

Sama on tapahtunut aiemminkin. Poikaystäväni teki kerran jumalaisia tonnikalaleipiä uunissa, muistan todella pitäneeni niistä, mutta nyt pelkkä ajatuskin niistä ällöttää. Omituista.

Varsinainen merkinnän aihe tulee kuitenkin tässä:

Tomaattinen kanakeitto


Ei taaskaan esteettisesti kovinkaan kaunista, mutta maku! Ah. Kyllä.
Tällaisia aineksia iskin kattilaan tänään:

- 166 g uunissa paistettua broileria (kaksi koipea)
- ½ punainen paprika
- pieni sipuli
- pieni purkki (70 g) tomaattisosetta
- riisiä (ns. pikariisiä raakana desi)
- Knorr kanaliemikuutio
- kiinankaalia 61 g (abt 1/3 pienestä kiinankaalista)

Koska en todellakaan ole mikään huippukokki, noudatin taas maanmainiota ohjetta:

1. Kuumenna vesi kiehuvaksi
2. Lisää kaikki ainekset, sekoita, anna kiehua kunnes riisi on kypsää ja keitto näyttää hyvältä.
3. Heitä mausteita (pippuria, valkosipulia) sekaan jossain välissä

Yritin kyllä vähän miettiä sitä, mikä aineksista tarvitsee eniten aikaa kypsyäkseen, mutten huomioinut sitä silti tarpeeksi, sillä sipulit jäivät hauskan puoliraaoiksi. 

Paprika on uusi suosikkini - vaikka olenkin aina pitänyt siitä raakana - olen tähän mennessä sekä paistanut pannulla että keittänyt sitä, ja aina onnistuu :)

Joo. Huomaa kyllä, että on loma! Joko syön koko ajan, mietin, mitä voisin seuraavaksi syödä, tai haaveilen siitä, että voisin syödä... Olen pyöräillytkin kyllä ihan kivasti, äsken heitin kevyen 26 km iltalenkin, oli kivaa vaikka välillä aavistuksen nakersikin polkea vastatuuleen. Reilusta kilometristä jäi vajaaksi, etten olisi saanut jo kahtasataa rikki!

Avojaloin halki Afrikan

tiistai 16. kesäkuuta 2009

On tämä lomailu kyllä... Syvältä? Tylsää? Puuduttavaa? Joo, tavallaan. Onhan se toki siitäkin kiinni, miksi sen tekee, mutta koska tiedän olevani melkoisen patalaiska ihminen, on lomailukin juuri sitä itseään.

Olen kyllä yrittänyt skarpata. Pyörän mittarikin näyttää jo (?) 172,20 km / 9 h 17 min 17 sek, keskinopeus on masentavat 18,54 km/h ja maksiminopeus 41,77 km/h. Joo. En ole ihan niin aktiivisesti pyöräillyt kuin toivoisin, pari parinkymmenen kilometrin lenkkiä viikossa, mutta yritän jatkossa olla aktiivisempi. Tänäänkin syöksyin pyörän kanssa matkaan säätä uhmaten, ja tulihan sitä vettäkin sitten, ei onneksi ihan kaatosateena sentään, niin en ihan masentunut kesken matkan.

Tietokoneenikin otti ja hajosi. Tai no, ei ihan, mutta melkein. Olin juuri ehkä edellisenä päivänä onnistunut lukemaan siitä, miten HP Pavilion dv6000 -sarjalaisissa läppäreissä on paljon wlan-vikaa, ja naureskelin ehkä vähän vahingoniloisena, että minun koneessanipa ei ole. Ai ei vai? No nyt on! :D Sain tosin ensiavuksi sitten tuollaisen usb-wlan-sovittimen, mutta eipä siinä ole juuri kehumista, satamegainen netti yltää tänne huoneeseeni lähinnä nopeudella 1.0 Mbps... Sillä ei ihan kuuhun lennetä. Olen kuitenkin äkkirikastumisen varalta jo vähän vilkuillut uutta konetta, mutten uskalla liikaa alkaa haaveilemaan asiasta, ettei sitten vain harmita, kun ei ole varaa ostaa sitä uutta konetta.

Koulujuttujakin olen miettinyt vähän. Tai no, en koulujuttuja, mutta tekstiilijuttuja, sinänsä toki koulujuttujakin, mutta enemmän vapaaehtoisia. Olisi muutama idea esim. printtikuoseiksi, jotka olisi hauska toteuttaa kun alamme ensi syksynä painaa, mutta kukakohan nekin ideat piirtäisi paperille ja kehittäisi valmiiksi... Samoin minulla on eräs keittiötekstiili-idea liittyen siihen yhteen ruutukuosiin, jonka onnistuin kehittämään nyt keväällä, mutta siinä on liikaa mietittävää. Laiska, minäkö? Niinpä. Printtisuunnittelua voisin kyllä vähän harrastaakin, voisin käydä hakemassa kaupasta jonkun kivan, houkuttelevan luonnoskirjan, ja voisin täyttää sen kesän aikana printeillä.

Ensi kesän harjoitteluakin olen jo vähän miettinyt. Koskakohan niitäkin paikkoja pitäisi alkaa etsimään? Ovatkohan ne nyt näin laman aikaan ihan kiven alla? Toivottavasti eivät. Minulla on yksi unelmapaikka (huoh, ja miten kliseinen se onkaan), johon haluaisin enemmän kuin minnekään muualle, mutten rehellisesti sanottuna tiedä, onko minusta siihen. Se selvinnee ensi vuoden aikana? Niin kuin toivottavasti moni muukin asia.

aaaaaaaaaarrrrrrrr.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki sille, joka arvaa, missä kävin maanantaina ajelemassa. 


Tylsyys. Koska saan mennä takaisin kouluun? :)

Ei enää lomaa!

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

En jaksa enää! Olen ollut lomalla vajaan kuukauden, hajoan tähän toimettomuuteen... Ja vielä pari kuukautta jäljellä! Ai että. Ai että. En kestä.

Onneksi huomenna & perjantaina on sentään valintakokeet, niin edes pari päivää sujuu suhteellisen kivuitta.

Auringonottoa viikonloppuna viidakossa. Puita  oli niin paljon, että jouduin siirtymään auringon perässä lähes viiden minuutin välein...

Ja lopulta päädyin sitten auton kylkeen. Siihenkään ei kyllä paistanut kovin kauaa, mutta sainpa ainakin erilaista näkökulmaa näin vaihteeksi.
Kaverikin löytyi, taisin tosin aiheuttaa sille kameroineni traumoja :S
Laventeleillakin menee hyvin. Jee.

On aivan sama minne kuljet, ratsumies.

torstai 28. toukokuuta 2009

Se sade tuli sitten tänään. Onneksi vasta nyt, kun olen jo turvallisesti sisätiloissa. Olen taas koko päivän liikkunut reippaasti pyörällä, joten jos tuo sade jatkuu, voinen tänäänkin skipata (ulko)treenit hyvällä omallatunnolla.

Mutta... Vihdoinkin!
Lomahuivi on valmis! Tai no, ei ihan valmis, mutta kudottu, pois puista! Jei!
Tältä se nyt sitten näyttää... Tai ei ehkä kuitenkaan. Huivi on edelleen viimeistelemättömänä tuossa hyllynreunalla, pitäisi päättää hapsujen tyyli ja pestä ja silittää se. 
Siinä paikkoja siivoillessani keksin kivan väriyhdistelmänkin (kauniita suttupuolia...), joka oli pakko taltioida, jos vaikka joskus tulisi käyttöä sille.
 Eipä ole koskaan tullut oltua näin myöhään koulussa... Paitsi nyt lomalla :D  Tähän aikaan olin kyllä jo juuri lähdössä.
Kyytiä odotellessani kuvailin taas vähän tiloja... Nämä löytyvät E-talon toisesta tuulikaapista. 
Työt jatkuivat vielä kotonakin. Olin onnistunut hienosti jättämään erään loimilangan kutomatta ensimmäisen puolen metrin matkalta. Lanka sattui vielä olemaan valkoinen, ja kun valkoiset raidat ovat kaksi- ja nelilankaisia, oli virhe pakko korjata, sillä se oli todella näkyvä.
Tänään yritin sitten kuvata asuntomessualueen taloja, mutta ilma oli sen verta pilvinen, ettei kuvista tullut kovinkaan edustavia. Sen sijaan bongasin lenkillä tämän ilmoituksen, oli pakko oikein ottaa kuva, kun en ole ennen nähnyt tällaista! Miksei näitä ole enemmän? Vaikka tietysti mistään piittaamattomat henkilöt varmasti pitävät koiriaan vapaana tällaisista huolimatta, mutta minusta oli kyllä ihan positiivista nähdä tämä erään puun kyljessä erään metsäautotien varressa.

En luota enää Pekka Poutaan

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Missä se luvattu suuri sade- ja ukkosrintama nyt oikein viipyy? Telkassakin meteorologit niin kovasti povasivat tälle päivälle aivan suunnatonta pilvimassaa joka peittäisi koko maan alleen ja piiskaisi meitä ties millä rakeilla ja muilla. Mutta... Tänään ei ole vielä satanut? Okei, nyt huijasin, silloin satoi aivan muutama pisara kun lähdin kotoa pyörällä, mutta se tosiaan jäi siihen muutamaan pisaraan. Välillä on ollut ihan aurinkoistakin, välillä pilvisempää - kuten nyt - mutta sadetta ei näy eikä kuulu. Nytkin kyllä tuulee ihan sillä tavalla, joka aina enteilee sadetta, mutta saas nähdä tuleeko sitä vettä kuitenkaan.

Jos se sade sitten illalla tulisi... Ikävää vain, että onnistuin jo aamulla olemaan aika ikävä ja inhottava, kun yritin tapella auton tänään itselleni! En kuitenkaan saanut sitä (enkä uskaltanut lähteä mopolla sateen pelossa), joten olenkin sitten reippaana tyttönä pyöräillyt tänään. Pukeutumiseni oli tänään taas ihan huippuluokkaa (not), ja tunsin läkähtyväni vaatteideni alle jo ensimmäisen kilometrin jälkeen. No, enpä ainakaan vilustunut :)

Tänään olikin taas koirapäivä, ja näin kertakaikkisen suloiset kaverukset siellä minua odottivat:
Vaikeaa olla vihainen tai kiukkuinen noin iloisen näköisessä seurassa :D Niinpä päivä tähän asti on kaikesta huolimatta sujunut ihan kivasti, näin lenkilläkin taas paljon hienoja uusia taloja. Huomenna voisin muistaa ottaa ihan kunnon kameran mukaan niin saisin vähän kuvailtua, se asuinalue (asuntomessualue parin kesän takaa) on vaan niin omanlaisensa, ja aivan ihana!

Kotimatkalla jatkoin viime viikolla alkanutta Maraboun Sommarin metsästystä ja viimein löysinkin sitä, olikin vasta neljäs R-kioski, josta sitä etsin... Myyjä tosin vahvisti todeksi sen, mitä arvelinkin, Sommarin valmistus on jostain syystä lopetettu jo, eikä sitä saada enää lisää myyntiin. Täytyy varmaan käydä hamstraamassa sitä vielä pari levyä itselleni, kyseisellä Ärrällä kun sitä pitäisi olla vielä laatikollinen varastossa.

Päivän toinen uutuus näkyy tässä:

Olen jo pitkään miettinyt, että pitäisi joskus maistaa näitä, ja pakkohan sekin oli viimein tehdä. Ei ollut ehkä ihan niin hyvää kuin olisin toivonut, mutta toisaalta en malttanut käyttää tätä jääkaapissa ollenkaan, mikä varmasti vaikuttaa asiaan. Tölkki itsessään on kuitenkin ihan huippusöpö! Täytynee ehkä valjastaa se vaikkapa kynäpurkiksi, niin suloinen se on.

Joo. Illaksi suunnittelin meneväni kutomaan. Sain pummittua äidiltä kyydin, hänellä on tänään työpaikan (koulu) kevätjuhla, eli on pakko viihtyä siellä kangaspuiden ääressä ainakin se pari tuntia :D Jos olisin tänään oikein reipas, voisin saada huivin kudottua tänään loppuun, ja voisin huomenna sitten vaikka pestä ja silittää sen sekä siivota puut, hoitaa lähetyslistat ym. pientä kivaa. Täytyy siis tsempata valtavasti ja tosiaan keskittyä siihen kutomiseen, että sen saisi tänään hoidettua pois alta... Kuulostaa melko mahdottomalta, mutta ehkä se ei ole sitä. Ehkä. 

laiskoja päiviä, ikuisuuteen venyviä iltoja

perjantai 22. toukokuuta 2009

Välillä on vaikea olla. Kovin vaikeaa. Päivät ovat tahmeita ja venyviä, ne kestävät, kestävät ja kestävät, ja kun päivä viimein kääntyy iltaan, on luvassa toinen rupeama rauhatonta odotusta.
En osaa olla lomalla, en osaa olla tekemättä mitään. Eilen halusin mennä katsomaan stand up -esitystä mutta se oli loppuunmyyty, päädyin pelaamaan biljardia. Tänään olen ollut, ollut ja kärsinyt, odottanut, miettinyt, tuskastunut ajatuksiini. Eilen ei ollut hyvä päivä. Varsinkin ilta oli huono, omalla tavallaan, ja se sama jatkui aamuunkin. Mikä järki tässä on? Sitä mietin pitkään yöhön, olin hankala, inhottava, kaikki oli huonosti.
Pitäisi keksiä jotain tekemistä, saada töitä, lakata ajattelemasta, kaikki olisi paremmin.

Laventelit voivat hyvin. Melkein tapoin ne, ihmettelin miten hienosti alkanut kasvu tyrehtyi ja pienet kasvinalut alkoivat yksi toisensa jälkeen kuolla. Sitten tajusin muuttaa kasvimaani keittiöön, alati avointen verhojen eteen, valohoitoon. Jo muutamassa päivässä pienet laventelini ovat vahvistuneet huomattavasti, lehdet ovat kasvaneet, varret oienneet, niistä tulee ehkä sittenkin vielä oikeita kasveja.

Kahden viikon päästä valintakokeet. Tunnen huomattavaa helpotusta, ettei tulevaisuuteni aivan täysin riipu niistä ei, ei enää, ei tänä keväänä. Olen jo sisällä, turvassa, ja pian joukkoomme liittyy kuusikymmentä uutta. Tervetuloa.