keräämme bonuksia, se kannattaa kyllä

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Pitäisi säästää, mutta kun en vaan osaa! Tai no, osaan, mutta pakkohan se oli "vähän" käydä ostoksilla, kun sain tänään palkan. Näistäkin ostoksista toinen on oikeasti kohta todella tarpeellinen, ja toista olen halunnut jo pitkään. Kumpikohan on kumpi? ;)


Huomenna ajattelin ottaa sykemittarin mukaan töihin ja katsoa, miten paljon se kerroksilla uurastus oikein kuluttaakaan. Tänäänkin olin töissä, aamulla pari tuntia aamiaisella (lorvimassa :P) ja sen jälkeen 6½ tuntia kerroksilla, ja sen kyllä huomaa lihaksissa. Tai no, jalat ovat jo hyvinkin tottuneet jatkuvaan seisomiseen ja juoksenteluun, mutta johtuen epäergonomisesta sängynpetausasennostani selkäni ja niskani ovat nyt aika jäykät. Enhän pedannutkaan kuin arviolta viitisenkymmentä sänkyä tänään... Huhhuh. Ja saman verran varmaan huomennakin, tosin toivon että saisin tehdä enemmän vessoja ja vähemmän petausta.

Sunnuntaina on ensimmäinen aamu melkein kahteen kuukauteen, kun saan nukkua miten pitkään haluan, ilman että tarvitsee herätä kellonsoittoon. Ihmeellistä! Vähän luulen, etten mahtavasta mahdollisuudesta huolimatta saa nukuttua kun jonnekin yhdeksään :D Mutta saanpa sentäs kerrankin senkin jälkeen vain maata, maata ja maata, katsella vähän telkkaa ehkä siinä samalla... Ai että! Odotan sunnuntaita kuin kuuta nousevaa.

Nyt ajattelin mennä keittiöön koeistumaan shiatsuhierontatyynyn, jonka sain viime jouluna lahjaksi. En ole vieläkään kokeillut sitä! Syy tosin on siinä, että se vaatii maadoitetun pistokkeen, ja meillä niitä on vain kaksi, toinen keittiössä ja toinen siskoni makuuhuoneessa kirjahyllyn takana. Hieman harmittaa, kun en voi siis käyttää tyynyä tässä dataillessani - tai no, tietysti voisin siirtää läppärin keittiöön! - mutta ehkä se kelpaa muutenkin.

Ai niin muuten, olen viimein löytänyt vähän inspiraatiota. Ihan vähän vain. En muista, julkaisinko täällä koskaan kuvaa suunnittelemastani pingviini-kuosista (tai no, lähinnä hahmoista, liittyi tuotteen suunnittelun teoria ja prosessit -opintojaksoon), mutta pingut ovat lähempänä muuttumista materiaksi kuin koskaan! Jee. Odotan maanantaitakin aika paljon, koska silloin saatan tuhlata matkakassastani vähän lisää ja haen kivoja askartelujuttuja. Lisätietoja pinguista luvassa pian.

Kun ei tunnu sitten millään tulevan valmista

keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Alkaisiko loppu jo pikku hiljaa häämöttää?

Olen nyt jo useamman tunnin viilannut ulkoasua, kohta saisi jo luvan näyttää hyvältä... Tai no, niin se oikeastaan näyttääkin. Toki mielessäni on vielä lisäyksiä, joita olisi mukava tehdä jos vaan jaksaisi, mutta kelpaa tämä näinkin. Ainoastaan dian kuvien koko harmittaa hieman, ne ovat paljon pienempiä kuin kuvittelin, mutta ehkä jaksan vielä myöhemmin perehtyä aiheeseen ja tehdä niistä suurempia.

No. Kaipa tämä ainakin hetken menee näin.

tuskaa

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Aaaargh! Yritin hienosti vaihtaa tähän jonkun valmisulkoasun, mutten sitten ollutkaan tyytyväinen siihen, enkä enää saa tätä entistäkään entiselleen. Kai se on huomenna pakko sitten viettää koodauspäivä, niin saan tästä blogista vähän fiksumman näköisen.

Ei sillä, että vanha ulkoasu olisi ollut mitenkään mieltäylentävän näköinen... Huomaa kyllä, kun en ole enää pariin vuoteen jaksanut sen enempää ulkoasujen tai muiden grafiikoiden kanssa kikkailla, että alkaa vähän taidot ruostumaan. Ei hyvä, ei hyvä.

Hajotus.

rahaton, rahattomampi, minä

Vähän on pieni kuva, toivottavasti siitä saa silti selvää! Sinne menevätkin sitten rahani lähes viimeistä kolikkoa myöten, mutta toivottavasti saan vastaavasti paljon upeita kokemuksia (ja ehkä vähän sitä materiaakin ;D) rahojeni vastineeksi.

cake wreck stories, part 2

torstai 23. heinäkuuta 2009

Tällainen kakku oli sitten sisältä:

Ja ihan hyvältä se maistuikin! Mansikkahillo + kermavaahto ei ehkä ollut mikään maailman fiksuin idea, mutta onneksi sitä oli varsin ohut kerros, niin se ei niin kovin haitannut.

Illalla hyppäsin pyörän selkään ja kävin kirjastossa hakemassa varaamani pilateskirjan ja -dvd:n. Matkalla erehdyin sitten käymään vähän kaupassa, oikeasti menin sinne katsomaan, missä hinnoissa jumppakuminauhat pyörivät, mutta arvasin jo melkein etukäteen, etten pysty lähtemään tyhjin käsin pois :D

Eli laukkuhan sieltä sitten tarttui mukaan. Olen jo parin kuukauden ajan yrittänyt etsiä uutta laukkua entisen räjähtäneen olkalaukkuni tilalle, ja viimein löysin yhden ihan kelvollisen ehdokkaan. Tämä ei tosin ole tarpeeksi tilava syksyä (koulua) varten, mutta menettelee muuten. Vähän pulleampi se saisi kyllä olla, mutta ehkä pärjään näinkin... On ainakin viimein joku kunnollinen siistimpi laukku, vaikka onhan tuo Marimekko-kassinikin ihan kiva, se vaan ei ole aivan nappivalinta ihan joka tilaisuuteen.

Huomenna starttaamme aamulla aikaisin ja vietämme päivän Alastaron moottoriradalla, jossa on DNSF:n (Datsun Nissan Sports cars of Finland, olisikohan?) ratapäivä. Kyllikki pääsee vihdosta viimein siis radalle! Jee. Tai no, en tiedä onko se niin jee, siinä ei ole edes hantin penkkiä eli kyytiinkään ei pääse, mutta onhan se kai kuitenkin ihan kiva, kun tuo miehenpuoliskoni pääsee vihdoin ja viimein koittamaan, onko autosta mihinkään, on sen eteen sen verran aikaa, vaivaa ja rahaa kuitenkin käytetty. Ajattelin ottaa paremman kamerani mukaan, mutta keksin juuri, ettei minulla ole siihen yhtään paristoja. Täytyy kysyä, jos herra kilpa-autoilija suostuisi minulle niitä sponsoroimaan, vaikka "maksuksi valokuvista" ;D Sadetta sinne on kyllä kai luvattu koko päiväksi, mutta voisin yrittää löytää sadetakkini jostain, niin ei ihan ala nakertaa.

Voi ny helkutti!

...eli kerta, jolloin yritin tehdä mansikkakermakakun.

Kaikki alkoi verrattain hyvin, löysin keittokirjasta (no, yläasteaikainen kotitalouden oppikirja) sokerikakun ohjeen, tein pohjan ja lykkäsin uuniin. Vaan mitä sainkaan sieltä ulos paistoajan kuluttua?

Niinpä. Eikä kakku näyttänyt sen paremmalta kuorittunakaan. Tai no, näytti, mutta siitä tuli samalla niin pirun ohut, etten saanut enää leikattua sitä kahtia.

Melkein jo luovutin, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää uudelleen. Tällä kertaa heitin kirjat kaappiin ja tein taikinan ohjeella "Kolme munaa, saman verran jauhoja ja sokeria, lisäksi teelusikka leivinjauhetta". Aiemmasta viisastuneena laskin myös uunin lämpötilaa matalammaksi, ja jännityksellä odotin, millainen lopputulos tällä kertaa olisi.

Mahtavaa! Täydellisesti paistunut, tasainen, kuohkea ja ennen kaikkea juuri sopivan paksuinen kakkunen. Saisinkin oikein turbotäytekakun, peräti kolme kerrosta, niin isoa en ollutkaan koskaan aiemmin tehnyt :D

Tähän väliin voisin siis tarjota ohjeen (tai työselostuksen, en tiedä kannattaako tätä niin pitää ohjeena):

Mansikkakermakakku

1. pohja:

4 munaa
1½ dl jauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta

Paistetaan 200°C asteessa n. 30 min.

2. pohja:

3 munaa
saman verran (siis kuin munia, tilavuudeltaan) sokeria
saman verran jauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta

Paistetaan 175°C asteessa n. 30 min.

Lopputulokset (vasemmalla pohja 2, oikealla pohja 1):

(note to self: Älä enää luota kotitalouden oppikirjaan, vaan käytä mieluummin Googlea säästääksesi aikaa ja hermoja.)

Kostutukseen käytin reippaasti (liikaa? :D noin kolmisen desiä) Marlin Vital appelsiini-ananas-banaani-omena-passion -mehua. Se siitä mansikkakakusta? Mehu vain on niin hyvää, etten malttanut olla käyttämättä sitä.

Kasasin kakun jo kostuttaessani (kätevämpi laittaa jääkaappiin odottelemaan), ja laitoin ensimmäisen pohjan väliin, josko sen rumuutta ja mahdollista muuta epäkelpoutta ei sieltä oikein huomaa. Väriltään kakku muuttui kostuttaessa aika roimasti, onhan mehukin väriltään oranssinsävyistä tummankeltaista, mutta eipä siinä! 

Kakku sai tässä välissä venailla jääkaapissa parisen tuntia, jonka jälkeen aloin täyttää sitä. Alempaan väliin laitoin täytteeksi soseutetun banaanin, johon lisäsin jonkin verran kermavaahtoa.

Seuraavaan väliin laitoin mansikkahillon ja kermavaahdon sekoitusta ja mansikoita siivuina.

Alunperin ajatuksenani oli pursottaa kakun sivuille ihan jollain perustyllalla kermavaahtoa, mutta koska en ollutkaan enää yhtäkkiä varma, riittäisikö kermavaahto, tein kakusta epämääräisen kermavaahtomöykyn.

Koristelu meni, kuten aina, komeasti päin puuta. Mikä kakkujen koristelemisessa on niin pirun vaikeaa, etten koskaan onnistu siinä? Näin "tyylikäs" luomus tästä kakusta lopulta tuli:

Ai että, ai että... Huomaa kyllä, että on taas ollut muotoilija asialla. Not.
Koristelin kakun siis mansikanpuolikkailla, ja ripottelin päälle hieman mantelirouhetta, kun satuin löytämään kaapista mantelilastuja. Kakku olisi näyttänyt huomattavasti paremmalta (mm. vähemmän kekomaiselta), jos olisin vaan pursottanut reunat nätisti... Mutta maku on kai pääasia?

Maistaa en ole vielä uskaltanut, joten joutunen raportoimaan kauhukeittiön tuloksista maun osalta myöhemmin :D

Rakasta minua, kuiskaan hiljaa, sillä minulla on vain tämä likainen parketti

torstai 16. heinäkuuta 2009

Elämässäni on tuskin juuri muuta kuin ruoka... Ruoka ja työ. Ja kun yhdistetään ruoka ja työ (tai no, työkaverilta saadut vinkit), syntyy mitäs muutakaan kuin pannukakkuja!

Amerikkalaiset pannukakut (parisenkymmentä kipaletta) 


- 4 dl jauhoja  
- 3 rkl sokeria  
- 1 rkl leivinjauhetta  
- ½ tl suolaa  
- 2 tl vanilliinisokeria

- 3 - 4 dl maitoa  
- 2 munaa  
- 3 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta (esim. Flora Culinesse) tai 1 rkl sulatettua voita ja 2 rkl ruokaöljyä  

1. Yhdistä kuivat aineet,  sekoita.

2. Lisää maito, voi, öljy ja munat. Sekoita, mutta älä vatkaa liikaa, ettei jauhojen gluteeni muodosta taikinaan sitkoa. Toisaalta, jos käytät gluteenittomia jauhoja kuten minä,  kannattaa ehkä siivilöidä jauhot maidon joukkoon, jos haluaa välttää jauhopaakut. Ne eivät kyllä toisaalta kovinkaan häiritse, ovat lähes mahdottomia huomata valmiissa pannareissa.

3. Paista pannulla noin kauhallinen taikinaa kerralla. Aloita paistaminen kuumimmalla lämpötilalla, ja pannun lämmettyä laske lämpötilaa noin puoleen lieden tehosta (itse laitan ensin levyn kuutoselle, annan pannun lämmetä ja käännän sitten kolmoselle, josta välillä neloselle ja takaisin kolmoselle, riippuen pannukakkujen väristä). Kaada taikina pannulle spiraalimaisena nauhana, jolloin pannukakusta tulee tasaisen paksu.

4. Odota, kunnes taikina alkaa kuplia - voit myös kurkistaa ja tarkistaa toisen puolen värin - käännä, ja paista hetki myös toiselta puolelta.

Ja sitten vähän muuta elämää. Tai no, elämää ja elämää, tätä se niin kutsuttu elämä nykyään on:


Aamutaivas 14.07. kello 04:43. Kuten kuvasta ehkä saattaa huomata, se on otettu keskustassa parkkipaikalla. Olen siis kahtakymmentä minuuttia aiemmin noussut sängystä, sitten kiskonut vaatteet niskaan, hypännyt auton rattiin ja saapunut parkkipaikalle.


Taidokkaasti ruutuun peruutettu auto. Onhan? Tiedän, se on kaikkea muuta kuin keskellä ruutua, mutta suorassa ainakin! Olen hävyttömän huono peruuttamaan parkkiruutuun - ja ajamaan auton taskuparkkiin - joten tämä on jo lähes loistava suoritus. Olen ottanut tavakseni harjoitella auton pakittamista ruutuun kiireettöminä työaamuina, jolloin parkkipaikalla ei ole (yleensä) ketään todistamassa törttöilyäni. Toistaiseksi olen saanut harjoitella rauhassa ja kokenut onnistumiseniloakin.


Näkymä työmatkalta, siltä jalankuljettavalta osuudelta siis. Tästä tallustan lähes joka päivä kaksi kertaa... Ellen sitten satu erehtymään käymään kaupassa, jolloin saatan kiertää korttelin verran etelämmästä. Tämä on kuitenkin varsin suora tie työpaikalleni, kunhan vain saan auton parkkipaikalla oikeaan rakoon, voin kävellä vain suoraan, suoraan ja suoraan ja olen perillä.

Tänään oli kuudes päivä putkeen töitä. Vielä on jäljellä kaksi... Ja siinä on melkein kaksi liikaa. Jalkojani särkee, oikea ranteeni on kipeä ja etenkin oikean käteni sormien nivelet ovat jotenkin kovin jäykät. Ei kiva. Tähän kun yhdistetään vielä neljän tunnin yöunet kahtena edellisenä yönä, kymmenen ja kahdeksan tunnin työpäivät kahtena edellisenä päivänä sekä epäsäännöllinen, huono ruokavalio, ei liene ihme, että toivoisin tämän jo loppuvan. Haluaisin vain kaatua sänkyyn ja nukkua välittämättä siitä, että aamulla tarvitsee herätä johonkin tiettyyn aikaan. Herään arkena 04:25, viikonloppuna 06:15 tai 07:15... Se on vähän liian aikaisin. Tai, ei muuten, mutta aikaisesta herätyksestä huolimatta en oikein osaa mennä ajoissa nukkumaan. Silloin se on kyllä vähän liian aikaisin. Nyt tosin väsyttää siihen malliin, että toivottavasti olen unessa seuraavan vartin sisään, kunhan saan koneen kiinni ja hampaat pestyä. Vielä yksi rutistus huomenna, sen jälkeen tuo pari tuntia myöhäisempi herätys tuntuu suorastaan ruhtinaalliselta. Jei.

antaisit vajota pohjaan

tiistai 7. heinäkuuta 2009

Onnea kaikille opiskelupaikan saaneille! :)
Oli pakko heti aamusta käydä vilkaisemassa, miltä sisäänpäässeiden lista näytti, kyllä sieltä pari tuttuakin nimeä löytyi. Parin kuukauden päästä nähdään!

Jotenkin tuli jo nyt sellainen koulun alku -fiilis, pieni jännitys ja odotus. Pitäisi käydä ostamassa uusi kalenteri ja luonnoskirjoja, mutta pitäisi malttaa vielä viikko, koska saan vasta silloin palkan, eikä tililläni välttämättä ole nyt juuri mitään. Olisi vaan niiiiiin kiva päästä jo laittamaan kalenteriin ylös koulun aloituspäiviä ja muuta mukavaa. Vähän tekisi mieli piirrelläkin, mielessäni on joitain randomeja ajatuksia joita voisi lähteä kehittelemään, mutta ne tarvitsisivat uuden luonnoskirjan. Edellisenikin ovat melko tyhjiä, mutta haluan aloittaa puhtaalta pöydältä, alusta, kunnolla, uudella motivaatiolla.

Haluan Marimekolle harjoitteluun.

kaikki liekkeihin

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Sain tänään koulusta postia, ensi lukuvuoden yleisoppaan, lukuvuosikalenterin, kesäkirjeen ja harjoitteluun liittyvän kesätehtävän! Ensi keväänä pitäisi siis suunnata työharjoitteluun jonnekin, ja sitä ennakoiden pitäisi vähän miettiä itseään, omia tavoitteitaan niin opiskeluun kuin harjoitteluun liittyen sekä tutustua etukäteen yrityksiin, jotka olisivat mahdollisia harjoittelupaikkoja. Hui. Voisin vasten tapojani kerrankin olla fiksu, ajattelevainen ja reipas, ja alkaa tehdä tehtävää jo hyvissä ajoin, palautus sille on 30.9. Voisin alkaa jo miettiä varsinkin tehtävän yritysosuutta, siinä on miettimistä. Paljon. Minulla on muutama paikka, joihin haluaisin aivan ehdottomasti, mutta ne tuntuvat kaukaisilta unelmilta... Todella kaukaisilta. Saa nyt nähdä.

Olen ollut nyt kahtena viikonloppuna töissäkin, eli kohta on pitkästä aikaa luvassa rahaa tilille! :) Työ on kivaa, rentoa (vaikka onkin kiireistä) ja mukavaa, käyn töissä enemmän kuin mielelläni. Saa vain nähdä, miten pitkään työt jatkuvat, high season ei kuitenkaan jatku ikuisesti (hotellista kyse). Mutta jos vaikka elokuuhun asti edes.