keräämme bonuksia, se kannattaa kyllä

perjantai 31. heinäkuuta 2009

Pitäisi säästää, mutta kun en vaan osaa! Tai no, osaan, mutta pakkohan se oli "vähän" käydä ostoksilla, kun sain tänään palkan. Näistäkin ostoksista toinen on oikeasti kohta todella tarpeellinen, ja toista olen halunnut jo pitkään. Kumpikohan on kumpi? ;)

Huomenna ajattelin ottaa sykemittarin mukaan töihin ja katsoa, miten paljon se kerroksilla uurastus oikein kuluttaakaan. Tänäänkin olin töissä, aamulla pari tuntia aamiaisella (lorvimassa :P) ja sen jälkeen 6½ tuntia kerroksilla, ja sen kyllä huomaa lihaksissa. Tai no, jalat ovat jo hyvinkin tottuneet jatkuvaan seisomiseen ja juoksenteluun, mutta johtuen epäergonomisesta sängynpetausasennostani selkäni ja niskani ovat nyt aika jäykät. Enhän pedannutkaan kuin arviolta viitisenkymmentä sänkyä tänään... Huhhuh. Ja saman verran varmaan huomennakin, tosin toivon että saisin tehdä enemmän vessoja ja vähemmän petausta.

Sunnuntaina on ensimmäinen aamu melkein kahteen kuukauteen, kun saan nukkua miten pitkään haluan, ilman että tarvitsee herätä kellonsoittoon. Ihmeellistä! Vähän luulen, etten mahtavasta mahdollisuudesta huolimatta saa nukuttua kun jonnekin yhdeksään :D Mutta saanpa sentäs kerrankin senkin jälkeen vain maata, maata ja maata, katsella vähän telkkaa ehkä siinä samalla... Ai että! Odotan sunnuntaita kuin kuuta nousevaa.

Nyt ajattelin mennä keittiöön koeistumaan shiatsuhierontatyynyn, jonka sain viime jouluna lahjaksi. En ole vieläkään kokeillut sitä! Syy tosin on siinä, että se vaatii maadoitetun pistokkeen, ja meillä niitä on vain kaksi, toinen keittiössä ja toinen siskoni makuuhuoneessa kirjahyllyn takana. Hieman harmittaa, kun en voi siis käyttää tyynyä tässä dataillessani - tai no, tietysti voisin siirtää läppärin keittiöön! - mutta ehkä se kelpaa muutenkin.

Ai niin muuten, olen viimein löytänyt vähän inspiraatiota. Ihan vähän vain. En muista, julkaisinko täällä koskaan kuvaa suunnittelemastani pingviini-kuosista (tai no, lähinnä hahmoista, liittyi tuotteen suunnittelun teoria ja prosessit -opintojaksoon), mutta pingut ovat lähempänä muuttumista materiaksi kuin koskaan! Jee. Odotan maanantaitakin aika paljon, koska silloin saatan tuhlata matkakassastani vähän lisää ja haen kivoja askartelujuttuja. Lisätietoja pinguista luvassa pian.

Rakasta minua, kuiskaan hiljaa, sillä minulla on vain tämä likainen parketti

torstai 16. heinäkuuta 2009

Elämässäni on tuskin juuri muuta kuin ruoka... Ruoka ja työ. Ja kun yhdistetään ruoka ja työ (tai no, työkaverilta saadut vinkit), syntyy mitäs muutakaan kuin pannukakkuja!

Amerikkalaiset pannukakut (parisenkymmentä kipaletta) 

- 4 dl jauhoja  
- 3 rkl sokeria  
- 1 rkl leivinjauhetta  
- ½ tl suolaa  
- 2 tl vanilliinisokeria

- 3 - 4 dl maitoa  
- 2 munaa  
- 3 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta (esim. Flora Culinesse) tai 1 rkl sulatettua voita ja 2 rkl ruokaöljyä  

1. Yhdistä kuivat aineet,  sekoita.

2. Lisää maito, voi, öljy ja munat. Sekoita, mutta älä vatkaa liikaa, ettei jauhojen gluteeni muodosta taikinaan sitkoa. Toisaalta, jos käytät gluteenittomia jauhoja kuten minä,  kannattaa ehkä siivilöidä jauhot maidon joukkoon, jos haluaa välttää jauhopaakut. Ne eivät kyllä toisaalta kovinkaan häiritse, ovat lähes mahdottomia huomata valmiissa pannareissa.

3. Paista pannulla noin kauhallinen taikinaa kerralla. Aloita paistaminen kuumimmalla lämpötilalla, ja pannun lämmettyä laske lämpötilaa noin puoleen lieden tehosta (itse laitan ensin levyn kuutoselle, annan pannun lämmetä ja käännän sitten kolmoselle, josta välillä neloselle ja takaisin kolmoselle, riippuen pannukakkujen väristä). Kaada taikina pannulle spiraalimaisena nauhana, jolloin pannukakusta tulee tasaisen paksu.

4. Odota, kunnes taikina alkaa kuplia - voit myös kurkistaa ja tarkistaa toisen puolen värin - käännä, ja paista hetki myös toiselta puolelta.

Ja sitten vähän muuta elämää. Tai no, elämää ja elämää, tätä se niin kutsuttu elämä nykyään on:

Aamutaivas 14.07. kello 04:43. Kuten kuvasta ehkä saattaa huomata, se on otettu keskustassa parkkipaikalla. Olen siis kahtakymmentä minuuttia aiemmin noussut sängystä, sitten kiskonut vaatteet niskaan, hypännyt auton rattiin ja saapunut parkkipaikalle.


Taidokkaasti ruutuun peruutettu auto. Onhan? Tiedän, se on kaikkea muuta kuin keskellä ruutua, mutta suorassa ainakin! Olen hävyttömän huono peruuttamaan parkkiruutuun - ja ajamaan auton taskuparkkiin - joten tämä on jo lähes loistava suoritus. Olen ottanut tavakseni harjoitella auton pakittamista ruutuun kiireettöminä työaamuina, jolloin parkkipaikalla ei ole (yleensä) ketään todistamassa törttöilyäni. Toistaiseksi olen saanut harjoitella rauhassa ja kokenut onnistumiseniloakin.


Näkymä työmatkalta, siltä jalankuljettavalta osuudelta siis. Tästä tallustan lähes joka päivä kaksi kertaa... Ellen sitten satu erehtymään käymään kaupassa, jolloin saatan kiertää korttelin verran etelämmästä. Tämä on kuitenkin varsin suora tie työpaikalleni, kunhan vain saan auton parkkipaikalla oikeaan rakoon, voin kävellä vain suoraan, suoraan ja suoraan ja olen perillä.

Tänään oli kuudes päivä putkeen töitä. Vielä on jäljellä kaksi... Ja siinä on melkein kaksi liikaa. Jalkojani särkee, oikea ranteeni on kipeä ja etenkin oikean käteni sormien nivelet ovat jotenkin kovin jäykät. Ei kiva. Tähän kun yhdistetään vielä neljän tunnin yöunet kahtena edellisenä yönä, kymmenen ja kahdeksan tunnin työpäivät kahtena edellisenä päivänä sekä epäsäännöllinen, huono ruokavalio, ei liene ihme, että toivoisin tämän jo loppuvan. Haluaisin vain kaatua sänkyyn ja nukkua välittämättä siitä, että aamulla tarvitsee herätä johonkin tiettyyn aikaan. Herään arkena 04:25, viikonloppuna 06:15 tai 07:15... Se on vähän liian aikaisin. Tai, ei muuten, mutta aikaisesta herätyksestä huolimatta en oikein osaa mennä ajoissa nukkumaan. Silloin se on kyllä vähän liian aikaisin. Nyt tosin väsyttää siihen malliin, että toivottavasti olen unessa seuraavan vartin sisään, kunhan saan koneen kiinni ja hampaat pestyä. Vielä yksi rutistus huomenna, sen jälkeen tuo pari tuntia myöhäisempi herätys tuntuu suorastaan ruhtinaalliselta. Jei.