keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Ajoin tänään sitten vihdosta viimein ensimmäistä kertaa mopollani. Ja miten tyylikkäästi homma toimikaan!
Ensin meinasin jäädä avuttomana pihaan uikuttamaan, osasin sentään käynnistää mopon itse ja siinä vaiheessa armas avustajani oli jo lähdössä pois. Siellä sitten rääyin kypärän sisältä että "Yksi pikku juttu vaan, missä tässä on kaasu?" :D Ja löytyihän se kaasu sieltä! Vähän turhankin hyvin. Istuin siis mopon kyydissä, mopo käynnissä ja minä hyvin ohjeistettuna - "Väännä ihan kunnolla vaan, siinä on alussa tyhjää niin se ei heti lähde liikkeelle" - väänsin reippaasti kaasukahvasta. Mopo lähti liikkeelle oikein nykäisten ja vauhti tuntui niin hurjalta, niin hurjalta!
Tehtyäni matkaa hurjat kymmenen metriä vastaan tuli katukiveys (vai mikä se on? Rotvalliksi haluaisin sitä sanoa, mutta kaikki eivät tunnu tuntevan sanaa), yritin kääntää ja jarruttaa. Muuten hyvä, mutten hädissäni suinkaan onnistunut jarruttamaan, vaan väänsin vaan kaasukahvaa yhä kovemmin! :D
Lopputulos: Kaasutin päin tätä em. rotvallia ja lensin mopon kanssa pensaaseen. Hetken keräilin itseäni, mutten meinannut päästä ylös kun nauratti niin kovin... :D Mokoma töppäily naurattaa ja nolottaa vieläkin, mutta nyt päivän ajeltuani olen onneksi sentään jo melkein kuin vanha tekijä! Osaan lähteä liikkeelle jo varsin sulavasti eikä mutkissa kallistelukaan tunnu enää niin ylivoimaisen pelottavalta. Tästä se lähtee!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti