Vähän on pieni kuva, toivottavasti siitä saa silti selvää! Sinne menevätkin sitten rahani lähes viimeistä kolikkoa myöten, mutta toivottavasti saan vastaavasti paljon upeita kokemuksia (ja ehkä vähän sitä materiaakin ;D) rahojeni vastineeksi.
Tällainen kakku oli sitten sisältä:
Ja ihan hyvältä se maistuikin! Mansikkahillo + kermavaahto ei ehkä ollut mikään maailman fiksuin idea, mutta onneksi sitä oli varsin ohut kerros, niin se ei niin kovin haitannut.
Illalla hyppäsin pyörän selkään ja kävin kirjastossa hakemassa varaamani pilateskirjan ja -dvd:n. Matkalla erehdyin sitten käymään vähän kaupassa, oikeasti menin sinne katsomaan, missä hinnoissa jumppakuminauhat pyörivät, mutta arvasin jo melkein etukäteen, etten pysty lähtemään tyhjin käsin pois :D
Eli laukkuhan sieltä sitten tarttui mukaan. Olen jo parin kuukauden ajan yrittänyt etsiä uutta laukkua entisen räjähtäneen olkalaukkuni tilalle, ja viimein löysin yhden ihan kelvollisen ehdokkaan. Tämä ei tosin ole tarpeeksi tilava syksyä (koulua) varten, mutta menettelee muuten. Vähän pulleampi se saisi kyllä olla, mutta ehkä pärjään näinkin... On ainakin viimein joku kunnollinen siistimpi laukku, vaikka onhan tuo Marimekko-kassinikin ihan kiva, se vaan ei ole aivan nappivalinta ihan joka tilaisuuteen.
Huomenna starttaamme aamulla aikaisin ja vietämme päivän Alastaron moottoriradalla, jossa on DNSF:n (Datsun Nissan Sports cars of Finland, olisikohan?) ratapäivä. Kyllikki pääsee vihdosta viimein siis radalle! Jee. Tai no, en tiedä onko se niin jee, siinä ei ole edes hantin penkkiä eli kyytiinkään ei pääse, mutta onhan se kai kuitenkin ihan kiva, kun tuo miehenpuoliskoni pääsee vihdoin ja viimein koittamaan, onko autosta mihinkään, on sen eteen sen verran aikaa, vaivaa ja rahaa kuitenkin käytetty. Ajattelin ottaa paremman kamerani mukaan, mutta keksin juuri, ettei minulla ole siihen yhtään paristoja. Täytyy kysyä, jos herra kilpa-autoilija suostuisi minulle niitä sponsoroimaan, vaikka "maksuksi valokuvista" ;D Sadetta sinne on kyllä kai luvattu koko päiväksi, mutta voisin yrittää löytää sadetakkini jostain, niin ei ihan ala nakertaa.
...eli kerta, jolloin yritin tehdä mansikkakermakakun.
Kaikki alkoi verrattain hyvin, löysin keittokirjasta (no, yläasteaikainen kotitalouden oppikirja) sokerikakun ohjeen, tein pohjan ja lykkäsin uuniin. Vaan mitä sainkaan sieltä ulos paistoajan kuluttua?
Niinpä. Eikä kakku näyttänyt sen paremmalta kuorittunakaan. Tai no, näytti, mutta siitä tuli samalla niin pirun ohut, etten saanut enää leikattua sitä kahtia.
Melkein jo luovutin, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää uudelleen. Tällä kertaa heitin kirjat kaappiin ja tein taikinan ohjeella "Kolme munaa, saman verran jauhoja ja sokeria, lisäksi teelusikka leivinjauhetta". Aiemmasta viisastuneena laskin myös uunin lämpötilaa matalammaksi, ja jännityksellä odotin, millainen lopputulos tällä kertaa olisi.
Mahtavaa! Täydellisesti paistunut, tasainen, kuohkea ja ennen kaikkea juuri sopivan paksuinen kakkunen. Saisinkin oikein turbotäytekakun, peräti kolme kerrosta, niin isoa en ollutkaan koskaan aiemmin tehnyt :D
Tähän väliin voisin siis tarjota ohjeen (tai työselostuksen, en tiedä kannattaako tätä niin pitää ohjeena):
Mansikkakermakakku
1. pohja:
4 munaa
1½ dl jauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
Paistetaan 200°C asteessa n. 30 min.
2. pohja:
3 munaa
saman verran (siis kuin munia, tilavuudeltaan) sokeria
saman verran jauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta
Paistetaan 175°C asteessa n. 30 min.
Lopputulokset (vasemmalla pohja 2, oikealla pohja 1):
(note to self: Älä enää luota kotitalouden oppikirjaan, vaan käytä mieluummin Googlea säästääksesi aikaa ja hermoja.)
Kostutukseen käytin reippaasti (liikaa? :D noin kolmisen desiä) Marlin Vital appelsiini-ananas-banaani-omena-passion -mehua. Se siitä mansikkakakusta? Mehu vain on niin hyvää, etten malttanut olla käyttämättä sitä.
Kasasin kakun jo kostuttaessani (kätevämpi laittaa jääkaappiin odottelemaan), ja laitoin ensimmäisen pohjan väliin, josko sen rumuutta ja mahdollista muuta epäkelpoutta ei sieltä oikein huomaa. Väriltään kakku muuttui kostuttaessa aika roimasti, onhan mehukin väriltään oranssinsävyistä tummankeltaista, mutta eipä siinä!
Kakku sai tässä välissä venailla jääkaapissa parisen tuntia, jonka jälkeen aloin täyttää sitä. Alempaan väliin laitoin täytteeksi soseutetun banaanin, johon lisäsin jonkin verran kermavaahtoa.
Seuraavaan väliin laitoin mansikkahillon ja kermavaahdon sekoitusta ja mansikoita siivuina.
Alunperin ajatuksenani oli pursottaa kakun sivuille ihan jollain perustyllalla kermavaahtoa, mutta koska en ollutkaan enää yhtäkkiä varma, riittäisikö kermavaahto, tein kakusta epämääräisen kermavaahtomöykyn.
Koristelu meni, kuten aina, komeasti päin puuta. Mikä kakkujen koristelemisessa on niin pirun vaikeaa, etten koskaan onnistu siinä? Näin "tyylikäs" luomus tästä kakusta lopulta tuli:
Ai että, ai että... Huomaa kyllä, että on taas ollut muotoilija asialla. Not.
Koristelin kakun siis mansikanpuolikkailla, ja ripottelin päälle hieman mantelirouhetta, kun satuin löytämään kaapista mantelilastuja. Kakku olisi näyttänyt huomattavasti paremmalta (mm. vähemmän kekomaiselta), jos olisin vaan pursottanut reunat nätisti... Mutta maku on kai pääasia?
Maistaa en ole vielä uskaltanut, joten joutunen raportoimaan kauhukeittiön tuloksista maun osalta myöhemmin :D
