torstai 23. heinäkuuta 2009
...eli kerta, jolloin yritin tehdä mansikkakermakakun.
Kaikki alkoi verrattain hyvin, löysin keittokirjasta (no, yläasteaikainen kotitalouden oppikirja) sokerikakun ohjeen, tein pohjan ja lykkäsin uuniin. Vaan mitä sainkaan sieltä ulos paistoajan kuluttua?
Niinpä. Eikä kakku näyttänyt sen paremmalta kuorittunakaan. Tai no, näytti, mutta siitä tuli samalla niin pirun ohut, etten saanut enää leikattua sitä kahtia.
Melkein jo luovutin, mutta päätin sitten kuitenkin yrittää uudelleen. Tällä kertaa heitin kirjat kaappiin ja tein taikinan ohjeella "Kolme munaa, saman verran jauhoja ja sokeria, lisäksi teelusikka leivinjauhetta". Aiemmasta viisastuneena laskin myös uunin lämpötilaa matalammaksi, ja jännityksellä odotin, millainen lopputulos tällä kertaa olisi.
Mahtavaa! Täydellisesti paistunut, tasainen, kuohkea ja ennen kaikkea juuri sopivan paksuinen kakkunen. Saisinkin oikein turbotäytekakun, peräti kolme kerrosta, niin isoa en ollutkaan koskaan aiemmin tehnyt :D
Tähän väliin voisin siis tarjota ohjeen (tai työselostuksen, en tiedä kannattaako tätä niin pitää ohjeena):
Mansikkakermakakku
1. pohja:
4 munaa
1½ dl jauhoja
1½ dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
Paistetaan 200°C asteessa n. 30 min.
2. pohja:
3 munaa
saman verran (siis kuin munia, tilavuudeltaan) sokeria
saman verran jauhoja
reilu 1 tl leivinjauhetta
Paistetaan 175°C asteessa n. 30 min.
Lopputulokset (vasemmalla pohja 2, oikealla pohja 1):
(note to self: Älä enää luota kotitalouden oppikirjaan, vaan käytä mieluummin Googlea säästääksesi aikaa ja hermoja.)
Kostutukseen käytin reippaasti (liikaa? :D noin kolmisen desiä) Marlin Vital appelsiini-ananas-banaani-omena-passion -mehua. Se siitä mansikkakakusta? Mehu vain on niin hyvää, etten malttanut olla käyttämättä sitä.
Kasasin kakun jo kostuttaessani (kätevämpi laittaa jääkaappiin odottelemaan), ja laitoin ensimmäisen pohjan väliin, josko sen rumuutta ja mahdollista muuta epäkelpoutta ei sieltä oikein huomaa. Väriltään kakku muuttui kostuttaessa aika roimasti, onhan mehukin väriltään oranssinsävyistä tummankeltaista, mutta eipä siinä!
Kakku sai tässä välissä venailla jääkaapissa parisen tuntia, jonka jälkeen aloin täyttää sitä. Alempaan väliin laitoin täytteeksi soseutetun banaanin, johon lisäsin jonkin verran kermavaahtoa.
Seuraavaan väliin laitoin mansikkahillon ja kermavaahdon sekoitusta ja mansikoita siivuina.
Alunperin ajatuksenani oli pursottaa kakun sivuille ihan jollain perustyllalla kermavaahtoa, mutta koska en ollutkaan enää yhtäkkiä varma, riittäisikö kermavaahto, tein kakusta epämääräisen kermavaahtomöykyn.
Koristelu meni, kuten aina, komeasti päin puuta. Mikä kakkujen koristelemisessa on niin pirun vaikeaa, etten koskaan onnistu siinä? Näin "tyylikäs" luomus tästä kakusta lopulta tuli:
Ai että, ai että... Huomaa kyllä, että on taas ollut muotoilija asialla. Not.
Koristelin kakun siis mansikanpuolikkailla, ja ripottelin päälle hieman mantelirouhetta, kun satuin löytämään kaapista mantelilastuja. Kakku olisi näyttänyt huomattavasti paremmalta (mm. vähemmän kekomaiselta), jos olisin vaan pursottanut reunat nätisti... Mutta maku on kai pääasia?
Maistaa en ole vielä uskaltanut, joten joutunen raportoimaan kauhukeittiön tuloksista maun osalta myöhemmin :D
0 kommenttia:
Lähetä kommentti