tylsyyttä

keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Vapaapäivä ei enää ole vapaapäivä. Vapaa päivä lukujärjestyksessä tarkoittaa vain kahta kovempaa työskentelyä, itsenäistä työtä, jota jokaiseen opetusjaksoon kuuluu noin viisi miljoonaatriljoonaabiljoonaa tuntia.

Tänään olen tehnyt portfoliota, jonka palautuspäivä oli eilen. Olen koko aamupäivän kirjoitellut laiskasti tekstejä ja muokannut kuvia, ja nyt lähden metsästämään kaupasta pahvia, kartonkia, sprayliimaa ja muuta, jota luulen tarvitsevani portfolion kokoamisessa. Sitä ennen haluaisin kuitenkin jakaa pari kuvaa tältä aamulta.

Mopo! Minun. Melkein. Se oli minun niin kauan, kun se oli rikki eikä sillä voinut ajaa, mutta nyt kun  se toimii, se ei enää olekaan minun... En ole saanut edes kokeilla sitä vielä! En tosin ole koskaan ajanut skootterilla tai muullakaan mopomaisella kulkuvälineellä. Viime kesänä olin pariin otteeseen kyllä skootterin kyydissä, kun karautimme unelmieni prinssin kanssa läpi maalaismaiseman hiukset tuulessa hulmuten (näin muuten kurkia sillä matkalla ja kutsuin niitä haikaroiksi :D), mutta itse en ole vielä saanut tällaista ajaa. Osaisinkohan edes? 

Mutta ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Koska maailman ruminta muotoilua edustava skootterini on saanut mopopoikani aivan pauloihinsa, saan sitten itse vastineeksi kulkea tällä minua vanhemmalla saksalaisella luottoratsulla.Ajoin viime yönä muuten melkein myyrän päältä. Melkein vain, vaikka olinkin tuntevinani jotain auton pyörän alla, sillä taustapeilistä näin, kuinka se pieni pörröinen pötkö jatkoi matkaansa hurjasti vilistäen.

Tämän aamun saavutus. Sain viimein juotua mustikkakeittoni ja pääsin teurastamaan tölkin! Sen jälkeen sotkin koko keittiön multaan ja sain roiskittua sinne sekaan jopa hieman laventelin siemeniä. Nyt vain odotellaan... Minulla ei paha kyllä ole ikkunalautaa, joten voi olla, että tämä hanke on hieman kuolleena syntynyt. No, pian se nähdään? Ehkä voin jo loppukesästä heittää mädänneen multapaakun roskiin, kun viimein maltan luopua toivosta.