perjantai 12. syyskuuta 2008

Yksi lindauksista ja ohje kudekortin tekemiseen. Tämän viikon saavutukseni.

Tietotyö ja luonnostelu ja piirtäminen alkavatkin vasta ensi viikolla. Tämä viikko on ollut opiskelujen osalta melko kevyt. Maanantaina alkoi kaksi uutta ainetta, visuaalinen kulttuurihistoria sekä tuotteen suunnittelun teoria ja prosessit. Ensimmäinen oli mielenkiintoisempi kuin mikään aiemmin kokemani historiantunti! Ehkä se johtuu vain siitä, että nyt mikään ei ole pakollista. Omalla tavallaan. Tulin kouluun vapaaehtoisesti, enkä vain tullut, vaan pyrin ja olin yksi onnekkaista valituista. Lukioon sen sijaan melkeinpä jouduin... Heti, kun kaikki on tavallaan omaehtoista, tulee kaikesta myös mielekkäämpää. Enää en opiskele asioita opettajia, kokeita tai jopa vanhempiani varten, vaan pelkästään itselleni. Kyllähän sitä hoettiin jo yläasteellakin, koulua ei käydä sitä itseään vaan elämää varten, mutta jollain tavalla tuo ajatus konkretisoitui vasta, kun koulusta tuli vapaaehtoista.

Myös tuotteen suunnittelun teoria ja prosessit oli mielenkiintoista. Meille esiteltiin mm. meidän tämän vuotinen teemamme, utopia. Utopia?! Eivät sitten yhtään vaikeampaa teemaa keksineet... Siltä se ainakin alussa tuntui. Nyt minulla on jo joitain ajatuksia siitä, mitä juuri minun utopiani voisi olla. Siitä lisää myöhemmin.

Palataan koulunkäynnin keveyteen. Tiistaina oli vain tietotyön - anteeksi vain - pirun tylsä ja erittäin turha luento. Harkitsen vakavasti kurssin tenttimistä.
Keskiviikosta torstaihin olimme yön metsässä ryhmäytymässä ja "pitämässä hauskaa" yli tuhannen muun oppilaan kanssa, kokemus sekin. Paras hetki monen mielestä taisi tosin olla se, kun bussit viimein kaarsivat paikalle valmiina viemään meidät pois. Hyvänä kakkosena tulee kolmen upean stand up -koomikon iltainen esitys. Ihmetys (minun siis) oli kyllä suuri, kun itse Teemu Vesterinen kuulutettiin lavalle! Olen salaa fanittanut Teemua jo pitkän aikaa, hän on ehdottomasti yksi parhaista suomalaiskoomikoista. Taisin esityksen aikana tosin saada myös toisen suosikin, niin hauskasti ja terävällä kielellä Jussi Simola veti esityksensä läpi.

Tänään taas oli varsin lyhyt päivä. Olin ahertanut lindauksien parissa myöhään edellisenä iltana - niin tyypillistä - ja olikin melkoinen helpotus, ettei tarvinnut ihan täyttä päivää painaa. Tein kudekorttini, punnitsin langat valmiiksi ja lähdin kotiin.
Ensi viikolla taidetaan päästä jo kankaan kutomiseen!