maanantai 1. syyskuuta 2008
Ensijärkytyksestä toivuttuani... Ei se nyt niin kamalaa ollutkaan. Kai. Olen edelleen pihalla kaikesta, en tiedä opiskelusta juuri enempää kuin ennen tätä päivääkään. Toivottavasti asia korjaantuu pian. Hankittavien tavaroiden lista näytti melko musertavalta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa, että minulta taitaakin löytyä lähes puolet tarvittavista tavaroista. Toki uusiakin tarvitaan... Opintotuen vähäisetkin eurot tulevat siis tarpeeseen. Torstaian päästään vihdoin tosi toimiin, ehkä siis silloin osaan jo sanoa paremmin, oliko ihan virhe hakea tänne.
Pieniä paineita toki on, kun ryhmä on niin pieni. Pitäisi siis tavallaan todistaa olevansa valiojoukkoa, pitäisi olla tarpeeksi hyvä tähän ryhmään ja koulutukseen. Sinänsä hankalaa, kun pääsykoe oli sama kaikille suuntautumisvaihtoehdoille, se ei välttämättä palvellut juuri tekstiilimuotoilua niin hyvin. Tai, en tiedä, mutta omasta mielestäni se oli ehkä kaikkein lähinnä teollista muotoilua. Pitäisikin kysyä, saako pääsykoetehtäviä nähdä jälkikäteen, tai edes jotain pisteitä / palautetta niistä. Työt tuntuivat menneen niin penkin alle, että oli todella ihme, että pääsin opiskelemaan.
Ryhmäkin vähän pelottaa. Ei pelota, mutta pelottaa. Tavallaan on kovat paineet onnistua. Meitä on vain seitsemän, eli ryhmähengen on pakostakin oltava hyvä, meillä ei ole varaa jakautua eri leireihin. Tulevat viikot tietenkin osoittavat, mitä tästä tulee, täytyy vain toivoa parasta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti