Sodassa, rakkaudessa ja yleisessä vitutuksessa kaikki on sallittua.

tiistai 24. maaliskuuta 2009

(loistavasta otsikosta kiitos Kyösti Pöysti ;D)

Kiire. Kiire. Kiire. Kovasti tekemistä, stressiä, stressiä, vastuuta, stressiä, edistymistä, paniikkia, kiire, kiire.

25:stä näytteestä 13 on valmiina, kaksi puissa, 11 saumuroituna, höyrytettynä ja sileytettynä. 12 vielä! Oikeastaan ehkä kymmenen, yhdeksän, muutaman verran pitää jättää lointa vielä vapaaksi, jos tulee tarve muokata sidosta, jollei se olekaan sinällään sopiva koneella kudottavaksi. Eli kymmenen. Kaksi päivää aikaa. Huomenna piiiiiitkä päivä, aion herätä aikaisin, olla pitkään, olla reipas.

Jännä, en ole koskaan pitänyt itseäni kovin stressaavana tyyppinä, mutta nyt se sitten iskee. Tuutorointihommat (itsepä ne nakit itselleni halusin!), työturvallisuuskurssi, huopa, portfolio, tuntuu että kaikki kaatuu päälle.

Mutta eiköhän tästä selvitä, aina olen selvinnyt. Paniikki ja stressi tuntuu pahalta, mutta kun asiaa ajattelee tarkemmin, se selkiytyy, paniikki pienenee käsiteltäväksi ja on lopulta ohi. Vielä kun saisin kesätöitä, kaikki olisi oikeastaan ihan hyvin.